ja masentaa ja masentaa ja masentaa. tekis mieli dokata joka päivä. mut en voi. yritän nyt rajata dokailut viikonloppuun. vielä on kyllä päiviä että juon arkenakin. joo alkoholi lihottaa, mut sillon syönkin vähemmän. mut vittu jos on ruokaa tarjolla ni saakeli mä lehmä menen ja syön. onneks aina välillä oksennan ylimääräset pois. mut kännissä vaan elämä tuntuu paremmalta.

sain opamoxit vaihdettua luojan kiitos diapameihin. oxat oli ihan paskoja.

en tiedä. masentaa, ahdistaa ja läskittää. siinä se lyhykäisyydessään oli.

mut syömispuolelle..öö. aika samanlaista. paino tosin on tippunu sen verra et bmi on 16.5 alapuolella. WIPPII. sit ku se on tippunu 15 ni lopetan ja pysyn siinä painossa. muuten menen ihan haamuksi. joo tiedän. joidenkin bmi on 10 ja ne on hengissä, mut jos mun bmimenee 14 puolelle tai alle niin sit olen ihan dead.

hemmetti. sanokaa mitä mä kirjotan. mä en vaa jaksa kirjottaa kaikkea paskaa. oon miettiny jo liikaa. ystävyys- ja perhesiteet on kärsiny, työpaikka vaakalaudalla ja elämä viel enemmä vaakalaudalla.

RYHDISTÄYDY SAATANAN ÄMMÄ

lopetin antabuksen keskiviikkona (nyt on sunnuntai) sen takia että sain kaupanpäälliseksi kauheat päänsäryt, ihottumaa ja kutinaa ja järkyttävää hikoilua. olen nyt tuon ajan ollut syömättä ja noi ihottavat oireet on jo melkein kadonnut. ja valehtelisin jos sanoisin että tuolla lopettamisella ei ollut mitään tekemistä juomisen kanssa. totta hitossa sillä oli. lasken nyt jo milloin uskallan ottaa viinaa. kun sen antan vaikutus kestää kuitenkin joitakin päiviä. no se selviää vain testaamalla. toisaalta nyt haluisin enemmän ku koskaan jotain muuta pähdyttävää kuin alkoholi, koska siitä tulee niita vitun lihottavia kaloreita. himoan piriä, ja pilvikin olis ihan kiva. kunhan saa pään sekaisin ja vittu ku sais painon taas sinne 16 puolelle. näin alkuun. sitten 15. mut sen alemmas en halua, koska sitten olen jo niin huonossa kunnossa että en jaksa mitään, en halua enää osastolle. mä menen niin helposti huonoon kuntoon. jos mun bmi menee 14 puolelle niin olen jo haamu, vaikka laihalta en näyttäiskään. mun kroppa vaan ei kestä. en jaksa nousta sängystä ja haluan vain nukkua. en halua semmosta. ihanne olisi jos mun bmi ois 15. sillon jaksan elää niinkuin nytkin, sekoilla, käydä töissä, olla kavereiden kanssa ym. jos jaksan. aina en jaksa. kun tulee niitä ajanjaksoja kun vaan märehdin omassa kurjassa maailmassa. oikeen kunnon itsesääliä. välillä olen taas niin saatanan hyperenerginen ettei mikään tunnu riittävän. but that´s me. Better get used to it.

näin tänään.

no aluksi. paino ei joulun jälkeen tippunut sitä 3 kiloa, päivastoin. mun bmi on nyt yököttävän paljon, jotain 17 luokkaa. saatana. Oikestaan mun joululoma ei loppunut ollenkaan, koska olen joulun jälkeen vain kävässy koulussa tunnin tai pari kerrallaan sillon ku sain otettua itteeni niskast kiinni. Syy tähän oli dokaaminen. Mua ahdisti ja ahdisti koko ajan niin hitosti että oli pakko juoda. ensin join 2-4 kertaa viikossa. pian se lisääntyi 5-6 ja sen jälkeen joinkin jo joka ikinen päivä. vedin bentsoja ja alkoholia naamaan ja olin joka päivä sekasin. joskus ratkesin kännipäissäni ahmimaan ja sitten oksentelin. ennen joulua en ollut ikinä pystynyt oksentamaan. mutta vuoden vaihteessa se alkoi. nyt mä pystyn oksentamaan ja mulle se on suuri helpotus, vaikka ei sekään tunnu mukavalta, ei henkisesti eikä fyysisesti, mutta se tuntuu paremmalta kun saa kaiken ylimääräisen pois mahastaan. Näin jatkui helmikuun loppupuolelle, kunnes eräs sunnuntai-ilta ympäripäissäni vedin kourallisen lääkkeitä naamaan. kaikkia mitä löysin. sillon olin niin pohjalla, halusin vain kuolla, halusin pois siitä surkeudesta, itseinhosta, ahdistuksesta ja masennuksesta. Päädyin kello 23 päivystykseen, join hiiltä ja olin siellä yön. Aamulla kirjottauduin psykiatriselle avo-osastolle. Menin sinne täysin vapaaehtoisesti, koska en jaksanut enää sen aikaista elämääni. Olin siellä kuukauden. muutamia kertoja sielläkin ollessani dokasin ja menin kännissä osastolle. Kerran siinä kunnossa että oksentelin huoneeni roskakoriin. Ne ehdotti mulle siellä että aloittaisin antabuksen tai revian. en suostunut. Siellä ollessani tutustuin erääseen ihmiseen ja meistä tuli kavereita. Viimeisellä viikolla osastolla ollessani sain hankkittua piriä. vedin sitä muutaman kerran, mutta koska en saanut hankittua sitä enää lisää se jäi siihen. Osastolta päästyäni siirryin toiselle osastolle. kuntoutusosastolle päiväyksikköön eli olin siellä arkisin 9-15. olin siellä kolme viikkoa, mutta koska homma meni taas siihen että dokasin joka päivä siirryin katkaisuasemalle ja olin 9 päivää alkoholivieroituksessa. En vieläkään suostunut aloittamaan antabusta. Tuon 9 päivän aikana rikoin ennätyksen, koska en ole moniin aikoihin ollut selvänä noin monta päivää putkeen. no heti kun sieltä pääsin alkoi taas sama touhu. Vaikka asun omassa kämpässä, onnistuin pilaamaan myös mun koko perheen elämän (vanhempien ja siskon) mun sekoiluilla. Välit meni huonoiksi, rahat loppui ainaisen dokaamisen takia. Varsinkin mutsi oli ihan paskana, koska se on niin huolissaan musta ja mä vaan jatkan tätä sairasta peliä. Päätin että aloitan antabuksen. joka päivä pitäisi ottaa poretabletti, eli en voi juoda. Tosin jää nähtäväksi pystynkö ottamaan sen joka päivä. tälläkin hetkellä antaisin mitä vaan että saisin viinaa, piriä tai jotain muuta mikä sekoittais mun pään. mut mun on pakko yrittää. itseni takia ja mulle rakkaiden ihmisten takia.

tuossa mun elämäni viimeiset 4 kk pikakertauksella.

huomenna on uudenvuoden aatto. aamupäivällä syön puuroa, sitten ennen kun lähden liikenteeseen saan syödä rasvatonta rahkaa, ja pari omenaa. loput kalorit saa tulla vain ja ainoastaan alkoholista. sitten tiistaina saan syödä aamulla taas puuroa illalla leipää, omenan ja rahkaa. ja tuo sama ruokavalio viikonloppuun saakka. en osta kaupasta mitään muuta. kahvia, teetä, vettä ja light-limuja saan juoda. siinä suunnitelma. vähintään se kolme kiloa on nyt lähdettävä pois musta. en pysty olemaan tälläinen, en tän painoinen, en voi.

vittu mikä läski. mikä mussa on vikana kun en vaan voi olla syömättä. hitto ku saisin joululahjaksi sellasen itsekurin, että voisin olla syömättä tai syödä just sen verran ku saan syödä, just niin vähän kun oikeasti haluan, just sillai miten mun oikeasti pitäisikin syödä tai olla syömättä. kumpa mä en olis tällänen ällöttävä. ällöttävä olio joka syö. mähän vaan likaan itteni.

hyi

haluisin olla nyttenkin kännissä, niin vitun masentava olo. koko viikonloppu on menny vähä päin honkia. ja huomenna pitäis mennä töihin. sit olin idioottti ja menin syömään tänään pitsaa. ja söin sen kokonaan. mua ällöttää se kun jos tilaan jotain ruokaa en voi olla syömättä sitä. syön aina koko pitsan, tai syön aina kaikki ranskalaiset. yäk. miksen mä voi omistaa sellaista taitoa että voin lopettaa syömisen siihen paikkaan kun haluaisin,  vaikka semmonen kamalanihana rasvanen kaloripommi pitsa tököttää mun edessä. voisin syödä vain osan ja jättää loput, mut ei. mä olen surkea ja ällöttävä. kaikkein eniten mua etoo tässä koko paskassa se että vaikka mä vihaan sitä että mun on syötävä silti mä rakastan syömistä. se on kamalaa ja mua hävettää myöntää se että rakastan syömistä. mut heti kun olen syönyt tulee olo että oliko oikeasti pakko?. joskus tulee kesken aterian että mitä vittua, ei mun tarvi syödä. joskus olen lopettanut sen siihen paikkaan ja vienyt kaikki syötävät takaisin tai roskiin.valitettavasti noin käy aika harvoin. syöminen ällöttää mua. sen takia mä olen näin ällö, inhottava, kamala. ja silti mä syön, koska mä tiedän että kuolen jos en syö. enkä mä halua kuolla. en todellakaan. mä vaan niin pelkään että musta tulee niin lihava että en mahdu olemaan missään. haluan vain olla laiha. laiha ja puhdas. vittu tää on perseestä.

mut ei. mä en silti vieläkään halua parantua.

mut yks huono tapa mulle on tässä parin kuukauden aika tullu. olen pian vararikossa alkoholinkäyttöni takia. ennen en juonut melkeen ollenkaan. nyt olen juonut senkin edestä. ihan totta, mun rahatilanne on vitusti huonontunu. eikä tämä elämä nyt muutenkaan ole hirveesti ainakaan parempaan suuntaan muuttunu. voisaatanamunkanssa. mut olen vaan huomannu että kännissä on kivaa ja mukavaa ja hauskaa ainaki hetken. kaikki tuntuu erilaiselta ku on nuppi sekasin. no ei tuossakaan mitään uutta ole. joo, olen säälittävä.

alkoholi ei sentään aiheuta mulle ahdistusta. unohtuupahan ehkä hetkeks kaikki itseviha, syöminen ja oma kroppa. pystyn edes hetken nauttimaan tästäkin elämästä. hoho. kivaa. 

toistin just "se ei tajua"- lausahduksen 4 kertaa