vihaan kouluruokailua. enkä halua jäädä yksin hengaamaan röökipaikalle ku luokkakaverit menee syömään. eri juttu jos koulu loppuu tai alkaa sillain ettei tarvii mennä ruokailuun tai jos on hyppytunti. mutta esim tänäänkin oli ruokatunti ja sen jälkeen vielä koulua ja kaikki muut meni ni niin menin mäkin, koska musta tuntuu idiootilta olla menemättä. enkä kehtaa ottaa vain lasia vettä koska sekin tuntuu idioottimaiselta joten ajattelen että otan edes jotain. noniin otan salaattia ja silti mulla on idioottimainen olo kun otan vain salaattia. joku luulee vielä että olen olevinani laihdutuskuurilla. nyt ei ole kyse laihdutuskuurista vaan syömishäiriöstä. lisäksi sekin että en syö edes sitä salaattia kokonaan saa mut tuntemaan oloni vielä vähän enemmän idiootiksi. olen idiootti. istun siinä tarjotin edessa ja toivon vaan että voitais lähteä vittuun sieltä ruokalasta ja mennä taas tupakalle.

ja mulla piti olla tänään punnitus. kusetin ja sanoin että mulla on yks tärkeä koulujuttu enkä pääse. sain siirrettyä sen torstaille. mun paino on nyt liian vähän ni tarviin aikaa nostaa sitä. kauheeta mässäilyä siis luvassa ja mieltön morkkis. yököttää. taas pitää kattoa vakaa ja todeta että olen syönyt ihan vitusti. se on kamalaa. todeta että syö niin paljon että paino nousee. vaikka sen pitääkin nousta. ja vaikka mä rakastan syömistä. silti sen jälkeen kaikki on paljon kamalampaa. sillon ku syön unohdan sen jälkeen tipun taas tähän todellisuuteen. sanoisin että syöminen on mulle pakokeino. pakkomielle. intohimo. ja kohta oksettaa.