mua oksettaa. en ole tänään ahminut. mutta aamulla vaaka näytti taas liian vähän ja tiesin että mun pitää nostaa taas painoa, joten olen syönyt kuitenkin aika paljon. mulla on nykyään aina tällänen olo kun pitää nostaa painoa. joskus ennen pystyin nostamaan painoa hyvällä omalla tunnolla koska tiesin että painon on pakko nousta tai joudun taas jonnekkin osastolle. en enää. aina kun pistän itseni lihotuskuurille olen ensin seitsämännessa taivaassa koska tiedän että nyt saan syödä. ah, kaikkea hyvää. illalla on kamala morkkis ja tuntuu että pitäis oksentaa. menen vessaan ja laitan sormet kurkkuun. en kuitenkaan oksenna. mietin että en voi. en voi tyhjentää mun vatsaa. mun täytyy saada se ravinto niistä mun syömisistä. ja toiseksi, jos joku kuulisi että oksennan olisin kusessa. joku soittaisi heti lääkärille ja ne ottais mut jonnekkin. lähen vessasta vihaten itseäni eniten maailmassa. vihaan itseäni koska olen ajatellut että saisin muka syödä. vihaan itseäni kun mietinkin että ensin nautin siitä että syön. vihaan itseäni. VIHAAN.