annoin itselleni luvan syödä jouluna. annoin painon rauhassa pudota niin olisi stten varaa syödä. eli aika ahmiessa on nää pari päivää menny. päätin että en mene huomenna vaa´alle ollenkaan (eipähän tarvi järkyttyä) ja huomenna en enää syö niin paljon ku huvittaa. Kaks päivää on ihan riittävästi. Ihan liikaakin. Nytki on niin vitun paha olla että oks-oks. Mutta kun olen kerran antanut luvan itselleni syödä niin se on menoa. Vaikka vatsa huutaa jo kuolemaa niin mieli huutaa lisää. Olen huomannut että aina kun annan itselleni luvan syödä, niin homma menee ahmimiseksi. Ja sitten jos päätän että nyt eletään vähän aikaa pienemmällä ravnnolla, niin sitten elän. En osaa syödä sopivasti. en muista milloin viimeksi olisin syönyt sopivasti. Syön joko liikaa tai liian vähän. Ihanasti hallinnassa koko juttu. siksi pelkäänkin eniten sitä että en enää hallitse tätä. Sitten tää homma paisuisi enkä enää voisi olla minä. Se olisi kamalaa. Mun täytyy saada itse päättää.

yök.