Vihaan sitä kun yhtäkkiä alkaa kaikki ahdistamaan ja pelottamaan. Tulen levottomaksi ja tekis mieli vaan itkeä. Tuntuu ettei voi tehdä mitään että tulin parempi olo, pelottaa ettei tämä ahdistus lopu koskaaan. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja kamalalta ja haluan vain että kaikki loppuu. Yleensä itken niin kauan että väsyn enkä enää jaksa miettiä, pelätä tai tehdä mitään. Olen niin väsynyt että ahdistus jää takaalalle. Mä vihaan noita hetkiä. En halua olla olemassa silloin.

Mulla on taas turvonnut, iso ja likanen olo. En ole edes varsinaisesti ahminut. tai mulle se nyt oli ahmimista koska jos mulla ei ole illalla nälkä ja vatsa ei kurni tyhjyydestä ajattelen aina että olen ahminut. Eilenkin vain pitkin päivää napsisin jotain pientä tuloksena kamala oksennus fiilis. Tänään paastoan.