tiedättekö. tänään seisoin alasti peilin edessä. enkä ajatellut hyi mikä läski, niinkuin kaikki varmaan luulee. kaikissa vitun kirjoissa sanotaan että syömishäiriöinen näkee itsensä läskinä. oikeasti mä en usko että se todellakaan on niin. syömishäiriöt on niin vitun luokiteltuja. esim.(VAIN yksi kaikista miljoonista luokitteluista) anorektikot ovat sairaalloisen laihoja ja pitävät itseään lihavina. okei jotkut on sairalloisen laihoja, jotku ei. ja oikeasti luulen että anorektikot näkevät kyllä itsekkin että he ovat laihoja. se "olen läski"- tunne on henkistä ja kaikki sanovat olevansa läskejä koska se on "anorektikoille tyypillistä". en taas varmaan osaa selittää eikä kukaan ymmärrä mitä ajan takaa. iha sama. ärsyttää vaan. no anyway. kun seisoin siinä peilin edessä. näin kuinka ruma olen. mä olen muodoton tikku. mulla ei ole rintoja tai persettä. tosin tykkään törröttävistä luista. mietin aina että voisin ihan rauhassa lihota että saisin edes vähän jotain muotoja. silti olisin laiha. sitten tajusin että jos näkisin itselläni vähän enemmän persettä tai rintoja. tai että olisin muodokkaampi. se olis ihan vitun ahdistavaa. jos huomaisin että mun kylkiluut ei enää näy tai lantioluut tai solisluut ei törrötä, sekin olisi ahdistavaa. äh. tajuutteko te mitä mä oikeasti tarkotan. mulle syömishäiriö ei ole sitä että ei syö koska haluaa olla laiha. tai että vaikka onkin sairaalloisen laiha pitää itseään läskinä. se on jotain aivan muuta. mitä oikeasti tosi harvat varmaan tajuaa. ei mulle merkkaa painoindeksit mitään. olisin joka tapauksessa samassa tilanteessa.