tänään tein päätöksen. lopetan ahmimispäivät. joo okei olen päättänyt niin tasan joka kerta ku olen ahminut mutta nyt mä teen sen oikeasti. mulla on jo pari kuukautta ollut niin että viikolla syön vain vähän ja viikonloppuna ahmin. sunnuntaisin olo on aina aivan kamala ja illalla vaan itkee koska on niin iso ja paska olo. nyt se loppu. eilinen oli viiminen pisara. söin niin paljon että yritin vielä tänäänkin oksentaa eilisiä vaikka tiesin ettei mitään tule ulos. mä oikeen pelästyin kuinka kamala morkkis mulle tuli. tajusin että ei näin voi jatkua. päätin että yritän syödä viikolla pikkasen enemmän etten repshda viikonloppuna ja yritän syödä terveellisesti. en tiedä onnistuuko se mutta sen päätin että en enää ahmi. en todellakaan. mä olen miljoona kertaa päättänyt että lopetan ahminnan mutta nyt teen sen oikeasti. voin kyllä vähän herkutella viikonloppuna mutta et enää ahmi. en tee sitä että syön vaikka vatsa halkeaa. syön vaikka ei oikeasti edes halua. yök. musta tuntuu että olen heränny jostain transsista jossa vain söin. hyi saatana. mikä mua on vaivannu viimiset pari kuukautta. en todellakaan aio luopua syömishäiriöstä. tää ei vaan toimi enää näin. viikolla mulla oli hyvä olo koska en syönyt melkeen mitään. tietenkin sitten repsahdan viikonloppuna. sittenen enää tajuakkaan mitään ennen kun sunnuntaina jolloin tekis mieli aina tappaa itsensä ku vaan vihaa itseään niin paljon. nyt se loppu. syön viikonloppuisin paljon vähemmän. sillai miten normaalisti syövät ihmiset syö. ja viikolla syön pikkasen enemmän etten repsahda. en enää paastoa. mulle tuli heti paljon parempi olo ku tajusin miten oikeasti olen elänyt viimiset 2kk ja kun pääti että ei toi toimikkaan. ei enää. ahdistaa ajatellakin sitä miten olen elänyt. ensin paastonnut ja sitten ahminut. tai ei toi paastoaminen ahdista - se on ihanaa mutta ne ahmimiset on kamalia. ja jos paastoan siitä seuraa ennen pitkää ahmiminen. onneksi tajusin sen. huh.

toivottavasti en kuulostanut liikaa siltä että haluan parantua sh:sta. koska en halua. en vain halua elää tollasta häirikköelämää ku elin ennen. haluan elää sellasta jossa mun on pikkasen parempi olla itteni kanssa.