juteltiin terapeutin kanssa jos menisin kriisiosastolle mun masennuksen takia. ja itseasiassa äitikin oli erittäin hienovaraisesti esittänyt saman asian. äitin alotetta se oikeastaan olikin. luulin että olisin saanu raivarin ja paniikkikohtauksen, mutten saanu. se ei tuntunut ollenkaan kamalalta, koska se ei ole suljettu ja perustuu vapaaehtosuuteen. oon ollu jonkin aikaa niiin pohjalla ku voi olla. mulla on niin huomionkipeä olo ku mietin että voisin oikeasti mennä vapaehtoisesti osastolle. en halua apua mun syömishäiriöön, en missään nimessä halua että siihe puututaan. haluaisin vaan vähän saada kiinni tästä elämästä muuten. terapeuttini sanoi että se on mahdollista jos itse suostun siihen. no en suostunut. syynä vain se että koulut loppuu ihan pian ja en halua olla kesää siellä. tai oikestaan siksi että luotan että kesällä vähän helpottaa kun ei ole kouluja tms. ja voin vaan olla ja eristäytyä. toisin sanoen se on kai pakenemista, mutta se on helpompaa kuin kaiken kohtaaminen. mun kesä menee varmaan siinä että nautin siitä että ei ole mitään mitä pitäisi tehdä. en halua mennä minnekkään festareille tms. koska mua alkais vaan ahdistamaan, enkä halua tehdä varmaan mitään mitä kaikki muut kesällä haluaa tehdä. paitsi olla. silti olen kun levoton rotta enkä voi olla paikallaan eli teen kyllä varmaan kaikkea, mutta joko yksin tai vain perheen kesken. kaikki muut ihmiset ahdistaa enemmän tai vähemmän, vaikka en mä muilta ihmisiltä voi välttyä. ja ehkä mä ole millin verran sosiaalisempi kesällä. tai sitten en. mut kesä on kuitenkin paras vuodenaika ja haluan nauttia siitä, mutta silti tiedän että kesä tuntuu hyvältä vain koska mä pakenen todellisuudelta. kun koulu alkaa syksyllä mä taas tipun maanpinnalle ja se kesän pieni vivahde elämänilosta katoaa. arki alkaa ja mua ahdistaa se ajatus jo nyt vaikkei ole edes loma. vajoan taas varmaan samoihin pohjamutiin missä olen nyt. kesä vaan nostaamut hetkeksi pois sieltä. sanoinkin terapeutilleni että mietin kriisiosastoa syksyllä ja ehkä kesälläkin jos kesäkään ei paranna mun tilannetta hetkellisesti. en mä jaksa syksyä jos se on samallaista kun tää kevät on ollut.