tää viikko on ollut ihan helvettiä. eikä hajuakaan taas miksi. siis mitään kamalaa ei varsinaisesti ole tapahtunut, mut onpahan vaan taas tullu itkettyä niin että aamulla silmät on ihan punaset ja turvonnu ja nenä on ihan tukossa. Ja mun käsi on ihan kamalan näkönen kun olen taas turvautunut partaveitseen. Mietin että pitäis lopettaa koko touhu koska haluaisin pitää kesällä ihan rauhassa muitakin paitoja kun pitkähihallisia tai jotain muita peittäviä juttuja. En kyllä tiedä lähteekö ne arvet enää ikinä pois. Hope so. Mut aina kun olen iloinen että ne alkaa pikkuhiljaa parantumaan niin sitten on taas pakko. Oon säälittävä ja idioottttttti!!

kelasin tosa kans et mun elämä olis paljon helpompaa, jos mulla olis vaan syömishäiriö. Ei tälllästä vitun masennusta ja ahdistuskohtauksia ja pelkotiloja. typerintä on se etten tiedä miksi kaikki tuntuu näin sekavalta helvetiltä joskus. En tajua miksi mulla on näin paha olo. Mulla vaan on. Ei kai se sen kummempaa.....